Kyseenalaiset päätökset vaarantavat Pispalan suojelun

Pispalan puutalomiljöötä pidetään ainutlaatuisena. Kuvaaja: Matti J. Putkonen.

Seuraava teksti on varsin pitkä ja perusteellinen sekä herättää erittäin vakavia kysymyksiä avoimuudesta, yhdenvertaisuudesta ja taustalla mahdollisesti vaikuttavista syistä. Koska kaikki eivät koko tekstiä varmastikaan jaksa lukea, aluksi on paikallaan tiivistää tapahtunut:

  1. Tampereen kaavoitustoimi valmisteli Pispalan suojeluun tähtäävää asemakaavaa kymmenen vuotta. Kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavat Ylä-Pispalan osalta viime vuonna.
  2. Kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu, joka omistaa kaava-alueella tontin, jätti Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen valituksen, jossa vaati kaavan kumoamista ja palauttamista uuteen käsittelyyn.
  3. Oikeus teki poikkeuksellisen ja varsin selvästi lainvastaisen päätöksen muuttamalla kaavaa samaisen tontin osalta ilman Tampereen kaupungin suostumusta. Oikeudella ei ole lain mukaan valtaa tehdä sisällöllisiä muutoksia kaavoihin, vaan ainoastaan teknisiä korjauksia.
  4. Normaalisti jos hallinto-oikeus hyväksyy valitukset, kaava palautetaan takaisin kaupungille valmisteltavaksi, jolloin kaikki osapuolet voivat tasaveroisesti vaikuttaa siihen. Tässä tapauksessa se astui saman tien voimaan, kuten tavallisesti kävisi ainoastaan teknisten korjausten tapauksessa.
  5. Kaupungin lakimies laati päätöksestä valituksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle.
  6. Kaupunki jätti kuitenkin valituksen lähettämättä poliittisista syistä: niinikään kokoomuslainen pormestari kieltäytyi esittelemästä kaupunginhallitukselle lakimiehen laatimaa valitusta.
  7. Voimaan jäänyt päätös asettaa ennakkotapauksen, jonka takia koko suojeluprosessin jatko on vaarassa. Jos suojelu kerran on vapaaehtoista, miksi kukaan muukaan siihen suostuisi?

Pidän hyvin huolestuttavana myös tapaa, jolla tämä tapahtumaketju on tullut minun tietooni. Kuulin asiasta nimittäin kaupungin työntekijöiltä, jotka eivät halunneet tuoda sitä julkisuuteen omilla nimillään, sillä pelkäsivät uransa puolesta. Viranomaisia ja toimihenkilöitä oli nimenomaisesti kielletty puhumasta koko jupakasta ennen vaaleja. Kuitenkin kyse on täysin julkisista asiakirjoista, eikä asiassa pitäisi olla mitään salassapitovelvollisuutta aiheuttavaa.

Pitkällinen mutta aluksi tavallinen prosessi

Tampereella pyritään suojelemaan hyvin säilyneitä aluekokonaisuuksia asemakaavoilla. Pispala kuuluu Museoviraston ylläpitämään inventointiin valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä, ja sen kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttämiseksi on tehty työtä jo pitkään. Vuonna 2007 aloitettiin laatimaan suojelukaavoja, joista ensimmäiset kaksi hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 15.2.2016.

Vaikka kuulemisprosessi pyrkii ehkäisemään valitusten tarvetta, tavanomaista on että sellaisia merkittävimmissä kaavoitusasioissa kuitenkin tulee. Tontin omistajat kokevat suojelupäätökset usein taloudellisina rasitteina, jotka estävät rakentamasta tontille vaikkapa tuottoisampaa kerrostaloa. Tässäkin tapauksessa molemmista kaavoista valitettiin Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.

Kaavasta numero 8257 valitti kolme henkilöä, joista kaksi sattuu istumaan tämänhetkisessä kaupunginvaltuustossa. Toinen heistä oli kokoomuslainen Antti Ivanoff, joka valituksessaan vaatii, että kaupunginvaltuuston päätös on kumottava ja asia palautettava uudelleen käsiteltäväksi. Toinen puolestaan oli alun perin perussuomalaisten listalta valittu mutta sittemmin Vaihtoehto Tampere -valtuustoryhmään liittynyt Aarne Raevaara.

Valtuutettu Ivanoff omistaa kaava-alueella 8257 tontin 1317-3, jolla sijaitsevan yhden ulkorakennuksen suojelumerkinnän srp-2 Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi päätöksellään 7.2.2017. Merkittävää asiassa on se, että oikeus on vahvistanut asemakaavan muilta osin, mutta kumonnut sen tämän yhden talousrakennuksen osalta. Tätä valittaja ei edes pyytänyt, vaan esitti muiden valittajien tavoin kaavan kumoamista ja palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Muiden valituksia ei tutkittu.

Maakuntamuseon 29.10.2014 antaman lausunnon mukaan kyseinen ulkohuussin, varaston ja autotallin käsittävä kaksikerroksinen kivirakennus on merkittävä osa erityisen arvokasta rakennettua kokonaisuutta ja edustaa aikansa tiilirunkoisena piharakennuksena harvinaiseksi muuttunutta osaa Pispalan alueen rakennusperintöä. Asiakirjojen perusteella myös Ivanoffin ja Maakuntamuseon käsitykset rakennuksen kunnosta sekä korjauskelpoisuudesta erosivat suuresti.

Hallinto-oikeus ylittää toimivaltansa

Hallinto-oikeus päätyi ratkaisussaan siihen, että kunta ei ollut rikkonut lakia kaavoitusprosessissa eikä asemakaava sinällään ollut muutenkaan lainvastainen. Kuitenkin oikeus päätti, että asemakaavan suojelumääräys pitää valittajan ulkorakennuksen osalta poistaa. Kaiken lisäksi hallinto-oikeus säilytti kaavassa kuitenkin valittajan korvaukseksi saaman lisärakennusoikeuden. Päätös ei ole missään linjassa lainsäädännön tai oikeuksien aiempien päätösten kanssa, vaan sen laintulkinta vaikuttaa kyseenalaiselta.

Tavallisesti hallinto-oikeus joko hylkää valitukset, jolloin kaava astuu saman tien voimaan, tai palauttaa kaavan käsiteltäväksi, jolloin kaikila asianosaisilla on mahdollisuus vaikuttaa lopulliseen versioon.

Hallinto-oikeus puuttuu selvästi yksityiskohtaisesti kaavan suunnitteluun ja laadintaan poistamalla yhden tontin osalta suojelukaavasta suojelumerkinnän, vaikka aivan samoja arvokkaan pihapiirin suojelemiseksi annettuja rakennussuojelumerkintöjä on kaavassa yksitoista kappaletta eli yhteensä 34 prosenttia kaikista kiinteistöistä. Asemakaava tulee voimaan hallinto-oikeuden päätöksellä, mikä tarkoittaa ettei sitä enää aseteta nähtäville eikä siitä voi enää valittaa. Näin ollen muut osalliset eivät ole voineet vaikuttaa lopullisen kaavapäätöksen syntyyn kokonaisuudessaan.

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätöksissä todetaan lainmukaisesta menettelystä (s. 17):

”Kunnalla on itsehallintonsa puitteissa oikeus päättää millainen kaava alueelle laaditaan. Hallinto-oikeus voi tutkia valituksista ainoastaan kaavan lainmukaisuutta koskevat valitusperusteet. Valtuuston hyväksymää lainmukaista kaavaa ei voida kumota sillä perusteella, että valittajan käsityksen mukaan alueelle olisi tarkoituksenmukaisempaa laatia osin toisenlainen kaava.”

Ristiriitaiseksi tämän tekee se, että oikeus puuttui poikkeuksellisesti kaavan varsinaiseen sisältöön kumoamalla kaavapäätöksen osittain. Samalla se kuitenkin totesi kaupunginvaltuuston päätöksen olleen kaavoitukselle asetettujen tavoitteiden mukainen ja asemakaavan muutos täyttää asemakaavan sisältövaatimukset valituksissa mainituilta osin eikä päätös ole muutoinkaan lainvastainen.

Politiikka esti kaupungin edun puolustamisen

Luonnollisesti kaupungin kaavoitusviranomainen aikoi valittaa päätöksen lainvastaisuuksista korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja kaupungin lakimies laati valituksen, jossa vaati hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista Ivanoffin tontin osalta. Valitustekstin mukaan (lihavoinnit minun):

”Maankäyttö- ja rakennuslain 203§:n mukaan muutoksenhakuviranomainen (HHO) voi tehdä ainoastaan kaavaan oikaisuluonteisia korjauksia. Hallituksen esityksen (HE 1998/101) pykälää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan tällaiset korjaukset olisivat lähinnä teknisiä, eikä muutoksenhakuviranomaisella olisi mahdollisuutta tehdä kaavaan vähäisiäkään muutoksia. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole suojelumerkinnän poistamisen osalta ollut kyse oikaisuluonteisesta korjauksesta.

Saman pykälän mukaan muutoksenhakuviranomainen voi kunnan suostumuksella tehdä kaavaan myös vähäisiä tarkistuksia, jos tarkistuksilla ei ole vaikutuksia muiden kuin siihen suostuneiden etuun tai oikeuteen. HHO:n päätöksessä ei ole suojelumerkinnän poistamisen osalta ollut kyse tällaisesta vähäisestä tarkistuksesta, koska kunnan suostumusta suojelumerkinnän poistamiseksi ei ole ollut.

Muodollisesti valittajana tällaisissa tapauksissa toimii kuitenkin kaupunginhallitus, jonka nimissä valitus siis nytkin laadittiin. Valitusta ei kuitenkaan koskaan esitelty kaupunginhallituksessa, vaikka esittelijänä toimivalle pormestari Anna-Kaisa Ikoselle (kok.) asia esiteltiin peräti kahdesti. Sen sijaan Ikonen esitteli hallitukselle oman esityksensä jättää asia sikseen, vaikka ainakaan pöytäkirjan perusteella asiaa ei perustella mitenkään. Näin ollen kaupunki ei valittanut, vaan tyytyi hallinto-oikeuden päätökseen. Pormestari on käytännössä estänyt viranomaista toimimasta siten kuin laki määrää, eli kaikkia yhdenvertaisesti kohdellen. Tämä ei palvele demokraattista päätöksentekoa, ja vaikeuttaa huomattavasti seuraavien Pispalan suojelukaavojen laadintaa ja täytäntöönpanoa.

Hallinto-oikeuden tekemä yksittäinen asemakaavamääräyksen poisto vaikuttaa pikkujutulta, mutta kyseessä ovat lopulta paljon isommat asiat. Kaavalle asetetut kulttuuriympäristön säilymisen tavoitteet koskevat koko kaava-aluetta. Ivanoffin tontin pihapiiri oli arvotettu ykkösluokkaan kuuluvaksi arvokkaaksi pihapiiriksi, jolle oli osoitettu asemakaavassa suojelumerkintä sk-piha, jossa kohtuullisia toimenpiteitä sallitaan, mutta uudisrakentamista tulisi välttää. Kaavoittaja oli jo lieventänyt suojelumerkintää srp-1:stä srp-2:een. Arvokkaimmille tonteille oli annettu myös porkkanana ylimääräistä rakennusoikeutta, jotta suojelu toteutuisi. Suojelumerkinnät perustuvat selvityksiin ja tapauskohtaiseen harkintaan. Rakennuksia voi kunnostaa ja käyttää käyttötarkoituksen mukaisella tavalla.

No mitä väliä jos yksi kaava vähän muuttui?

Soraharju kahden järven välissä luo kaupunginosalle maisemalliset puitteet. Kuvaaja: Janne Ranta.

Valituksen jättämättömyys korkeimpaan hallinto-oikeuteen saa aikaan varsin ikävän salaliittohenkisiä pohdiskeluita siitä, onko taustalla nimenomaan pidemmän aikavälin suunnitelma, jossa olennaisena osana on sopivan päätöksen saaminen hallinto-oikeudelta ja sitten valittamatta jättäminen. Hallinto-oikeuden ratkaisuilla on ennakkopäätöksenomainen asema. Tällainen päätös, josta ei edes valiteta, nävertää koko järjestelmän perustuksia.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen voimassa on asemakaava, joka ei ole käynyt läpi lain vaatimaa prosessia osallistumisineen, lausuntoineen ja nähtävilläoloineen. Siis sitä samaa prosessia, jonka toteutumista hallinto-oikeuden olisi nimenomaan tarkoitus valvoa.

Seuraavat Pispalan suojelukaavat tulevat olemaan likipitäen mahdottomia toteuttaa, koska nyt meillä on ennakkotapaus, että ei tarvitse suojella, jos ei vaan halua. Mikäli oikeus on kerran todennut, että suojelupäätös oli väärä, niin miksei se saman tien edellyttänyt uutta asemakaavaa, jossa samat päätökset poistetaan muiltakin pispalalaisilta? Näin siis tietysti, mikäli kansalaisia kohdellaan tasavertaisesti lain edessä.

Ivanoffin valitus hallinto-oikeudelle
Lausuntopyyntö Tampereen kaupungille
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös
Kaupungin valitus korkeimmalle halinto-oikeudelle
Kaupunginhallituksen päätös

2 vastausta artikkeliin ”Kyseenalaiset päätökset vaarantavat Pispalan suojelun

  1. Hei Tiina

    Vositko soittaa? Sivuiltasi ei löydy numeroa…
    Yritin myös etsiä sinua yliopistolta, mutta kertoivat ettet ole siellä töissä.

    Pispalan asemakaava on ollut turhan sääntelyn ja byrokratian kallis ikuisuushanke. Itse olen ollut auttamassa lukuisia kiinteistönomistajia (rakennussuojelun käytännön toteuttajat) kohtuullisemman kaavaratkaisun saamisessa. Useamman henkilön elämä on kaavoituksen aikana ollut pilalla.

    Jos olisin valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi koko asemakaava kumottu. Kaupunginhallitus jätti valittamatta. Myöskään ely tai maakuntamuseo eivät valittaneet. Kuka tahansa olisi voinut valittaa mutta 10 vuotta taistelua riitti nähtävästi kaikille.

    Mielelläni oikaisisin käsitystäsi siitä ketkä tässä asemakaavassa ovat uhrin ja maksajan roolissa, kaupungin ylimitoitetun koneiston jyrän alla. Viranomaiset ovat yhteispelillä olleet heikoimpien eli kuntalaisten kimpussa – rakennusliikkeiden omistamilla tonteilla näin ei kävisi. Tässäkin kaavahankkeessa lisää rakennusoikeutta saivat kaupunki, varala, lastenkoti ymv ja lisäksi kaupungin rakennuskelpoisia tontteja hivutettiin kaavasta pois.

    Hallinto-oikeus kumosi ulkohuussini osalta suojelupäätöksen, joka oli kohtuuton. Sama oli tehty jo asemakaavoittajan toimesta usealla kiinteistöllä omistajien kustantamien kuntoarvioiden pohjalta. Minun ulkohuussin osalta kaavoittaja sattui mm. väärin tulkitsemaan maakuntamuseon Tapani Koirasen lausunnon.

    Hallinto-oikeudella on oikeus kumota suojelumerkintä. Kyseessä ei ollut muutos eikä tarkennus. Soittelin hallinto-oikeuden esittelijälle kirjoituksesi jälkeen.

    Huomioitavaa on myös että kaavoituksen alkaessa ulkohuussillani oli haettuna lainvoimainen purkulupa. Ensimmäisessä luonnoksessa ulkohuussilla ei ollut suojelumerkintää.

    Tontilleni jäi vielä enemmän museota jäljelle kuin muille kaavatonteille, joten olen kaikesta huolimatta pispalan rakennetun kulttuuriympäristön eturivin suojelija myös jatkossa.

    Kannattaa lukaista myös vastaselitykseni hallinto-oikeudelle.

    terveisin

    Antti Ivanoff

    050-5685021

  2. Hei! Kiitos että vaivaudut kommentoimaan ja haluat puhua kanssani, vaikka joudunkin vetämään nimesi tällä tavoin esiin. On toisaalta varmasti sinunkin etusi, että saamme julkisesti selvitettyä, mitä oikeastaan on tapahtunut ja kuka pelottelee kaupungin työntekijöitä hiljaisiksi, koska tämänhetkisten tietojen valossahan tämä kaikki kuulostaa vähintäänkin oudolta. Suojelupäätökset asettavat toki aina velvotteita yksityishenkilöille, ja siksi onkin tarpeen käydä keskustelua siitä, miten järkevää kokonaisten kaupunginosien suojelu on. En koe tuntevani tätä keskustelua riittävästi ottaakseni kantaa, mutta haluaisin varmistua että prosessi joka tapauksessa toimii yhdenveroisesti ja kaikkia osapuolia kuunnellen. Halusin kirjoituksellani myös auttaa henkilöitä, joilla ei tosiaan ollut mahdollisuutta itse tuoda kyseenalaisina pitämiään tapahtumia julkisuuteen omilla nimillään.

    Puhelinnumero on tuolla etusivulla, mutta täytynee tehdä erillinen yhteystietosivu, jos sieltä ei satunnainen vierailija noin vain tajua etsiä. Koitan soitella tänään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *