Melkein yleispuolue

Kirjoitin seuraavan kommentin heti tuoreeltaan heinäkuun alussa pidetun puoluekokouksen jälkeen. Jäin kuitenkin odottamaan itse uudistetun ohjelman saamista nettiin, jotta lukijat pystyisivät tutustumaan ihan omakohtaisesti niihin kohtiin, jotka pintapuolisissa viittauksissani herättävät uteliaisuutta. Kaikkien äänestystulosten tarkastaminen, yhteensovittelu ja oikolukeminen veivätkin yllättäen aikaa enemmän kuin tyhmästi kuvittelemani pari päivää, joten tämänkin julkaisu unohtui. Nyt kun uusi puolueohjelma on kaikessa hiljaisuudessa ollut jo jonkin aikaa luettavissa, lienee sopiva hetki nostaa sitä hieman paremmin esiin.

Piraattipuolue laajensi puolueohjelmaansa toistamiseen viime viikonlopun puoluekokouksessa, tällä kertaa kenties vielä edellistä enemmän, vaikka henkinen muutos tuntuikin vaatimattomammalta. Isoa kokonaisuutta on vaikea kuvailla ilman, että päätyy joko lätisemään täysin ympäripyöreitä tai pelkästään luetteloimaan yksittäisiä kantoja. Ajattelin kuitenkin edes yrittää.

Puolueohjelmasta ei haluttu lukukelvottoman pitkää, joten se päädyttiin jakamaan yleisen tason periaatejulistukseen ja sitä konkretisoiviin alaohjelmiin, joita tässä vaiheessa on neljä. Olin itsekin tämän mallin kannalla alusta saakka, mutta nyt valmiin tekstin nähtyäni pidän mahdollisena ongelmana, että periaateohjelma koostuu käytännössä ylevistä sanoista ja lauseista, jotka ainakin teoriassa voisivat yhtä hyvin esiintyä myös suurten puolueiden jargoneissa. Erona niihin ovatkin alaohjelmat, jotka pyrkivät esimerkein osoittamaan, että periaateohjelmassa mainitut periaatteet todella ovat arvojamme eivätkä vain totuttua sanahelinää.

Alaohjelmamalli mahdollistaa ennen kaikkea käytäntöihin menemisen konkreettisesti ja toisinaan varsin seikkaperäisestikin. Usea kohta on muotoutunut suoraksi kommentaariksi johonkin ajankohtaiseen asiaan, mikä yhdessä yleisluontoisessa ohjelmassa olisi aivan liian raskasta. Tällaisia ovat ainakin NSA-vakoiluskandaali, kuntauudistus, yliopistouudistus, sähkötupakka sekä vaihtoehtovaluutat. Toiset ohjelmassa aiemminkin olleet kohdat puolestaan tarkentuivat siinä, miten tavoitteet voitaisiin käytännössä toteuttaa. Näitä ovat esimerkiksi tekijänoikeusjärjestelmän uudistaminen, kouluopetus ja perusturva.

Tulevien EU-vaalien takia ajankohtaisen Eurooppa-ohjelman lisäksi kenties eniten uutta painoarvoa sai tiedettä ja koulutusta koskeva politiikka. Tämä kohosi kevään jäsen- ja kannattajakyselyssä ylivoimaisesti toivotuimmaksi laajennusasiaksi sekä sopii muutenkin erinomaisesti piraattien tiedon ja sivistyksen merkitystä korostavaan agendaan. Yhden neljästä ohjelmasta muodostaa luonnollisesti tietoyhteiskuntapolitiikka, joka onkin itseoikeutetusti piraattiliikkeen kovinta ydintä. Sananvapauden, yksityisyydensuojan, oikeusturvan, avoimuuden tai kansanvaltaisuuden painoarvo ei ole muuttunut miksikään, mutta luvallanne keskityn tämän kirjoituksen puitteissa lähinnä uuteen tekstiin.

Tietoyhteiskuntaohjelman lisäksi myös yksilönvapauksia käsittelevää osiota voisi kuvailla poliittisesti rohkeaksi, jossain mielessä jopa uhkarohkeaksi. Sekään ei kuitenkaan niinkään sisällä uutta asiaa kuin kirjaa näkyvämmin ja tarkemmin ylös puolueessa jo aiemmin vallinneita näkemyksiä, jotka on ollut mahdollista johtaa myös edellisestä ohjelmasta. Aina hyvän elämän valtiollista määrittämistä ja ihmisten luokittelua rakastaville konservatiiveille paperi saattaa olla köhityttävää iltalukemista. Mukana on esimerkiksi kaikkien huumeiden dekriminalisaatio, armeijan vapaaehtoisuus, sukupuolen väestötietoihin kirjaamisen lopettaminen, useamman yhtäaikaisen avioliiton salliminen, oikeus hyvään kuolemaan sekä itselleni erityisen tärkeä kirkon erityisaseman purkaminen. Tässä ohjelmassa näkyy ehkä selkeimmin puolueen alhainen keski-ikä, sillä vastaavaa tekstiä voisi kuvitella syntyvän useimpien puolueiden nuorisojärjestöissä, vaikka niiden emopuolueille monikaan tavoitteista ei siinnä vielä edes horisontissa.

Euroopan unionia, hallinnon järjestämistä ja taloutta käsittelevät esitykset menivät läpi kenties vähimmällä keskustelulla. Onkin mielenkiintoista huomata, miten helposti piraatit lopulta pystyvät löytämään yhteisen sävelen asioissa, joista nahisteluun koko suurten puolueiden politiikka tuntuu keskittyvän ja joiden suhteen puolueessa on usein arvioitu olevan kestämättömän paljon hajontaa. Nämä edustavatkin meillä pikemminkin politiikan reunaehtoja kuin sen keskiössä olevia asioita; puitteiden täytyy toimia sen verran sujuvasti, että voidaan keskittyä olennaisempaan. Nyt hyväksytyissä muotoiluissa suositaan monimuotoisuutta ja halutaan mahdollistaa parhaiden ratkaisujen löytyminen sallimalla erilaiset käytännöt. Esimerkiksi kunnalliset palvelut voidaan järjestää toimivasti hyvinkin monilla tavoilla, ja pääasia on että kuntalaiset itse saavat valita heille sopivimman. Samoin Euroopan tasolla yhteistyön kriittinen kehittäminen on nähdäksemme tarpeen, mutta samalla täytyy jättää eri maille tila kokeilla erilaisia, juuri niiden oloihin istuvia käytäntöjä.

En kutsuisi Piraattipuolueen talouskantoja maltillisiksi, mutta vasemmisto-oikeistojanalle ne eivät edelleenkään oikein istu. Perinteisestä vasemmistosta ne erottaa esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuudesta luopuminen (kunhan perustulo saadaan ensin voimaan), julkisen velanoton rajoittaminen ja yritysverotuksen yksinkertaistaminen. Perinteisestä oikeistosta poikkeavia kantoja taas edustavat esimerkiksi Euroopan vakausmekanismin rajoittaminen, yritystukien vastustaminen ja loputtomien työharjoittelukierteiden rahoittamisen lopettaminen. Molemmista ne erottaa ihmiskäsitys, jossa kansalaisia ei nähdä sen paremmin laiskoina kepitettävinä kuin holhottavina kohteina, vaan aktiivisina toimijoina, joita kannattaa auttaa itse rakentamaan elämäänsä itselleen ja yhteisöilleen parhaisiin suuntiin, ei estää sitä.

Yleisesti ottaen ohjelma pyrkii kustannusneutraaliuteen ja keskittyy julkissektorin ideaalikoon määrittämisen sijaan järjestämään varsinaisia rakenteita nykymaailmaan istuvammin ja yksinkertaisemmin. Sivutuotteena saattaa toki syntyä myös säästöjä tehostuvan hallinnon, vähentyvien mielenterveysongelmien tai lisääntyvien verotulojen kautta. Ohjelma ei kuitenkaan suoraan ota kantaa siihen, pitäisikö mahdollisten irtorahojen näkyä mieluummin verojen alenemisena vai parempina palveluina, mikä toki olisikin aikamoista perä edellä puuhun kapuamista niin kauan, kuin moisia rahoja ei valtion kassassa loju. Huomattavaa on, että jäsenistö karsi hallituksen esityksestä varsin määrätietoisesti tällaiset kohdat, joissa edes epäsuorasti esitettiin lisää määrärahojen käyttöä. Pihin kirstunvartijapolitiikan takia ottaisinkin esimerkiksi talousministeriksi huomattavasti kernaammin piraatin kuin vanhanaikaisemman eturyhmäpolitiikan edustajan.

Malli, jossa jäsenistö suoraan päättää ohjelmasta ja jossa hallituksen esitys toimii lähinnä vapaasti muuteltavana luonnostekstinä, edustaa Suomen puoluekentällä poikkeuksellista demokratiaa. Näin suuren laajennoksen kasaaminen oli sen takia prosessina raskas ja vaati lähes parisataa äänestystä, mutta lopputulos on ehdottomasti vaivan arvoinen. Ohjelman kehittäminen varmasti jatkuu tulevissa puoluekokouksissa, joskaan tämän mittaluokan rumbaa ei toivottavasti tarvitse enää ottaa uusiksi. Vaikka esimerkiksi talous- kunta ja perusturvaohjelma muodostaa sinänsä loogisen kokonaisuuden, siitä olisi mahdollista irrottaa vielä erikseen talous- ja yrittäjäpoliittinen ohjelma. Henkilökohtaisesti näkisin mielelläni puolueelle vielä jonain päivänä syntyvän myös energia- ja ympäristöpoliittisen ohjelman, sillä tieteeseen ja teknologiaan uskovilla piraateilla voisi olla aiheesta huomattavasti tärkeämpääkin sanottavaa kuin hirttäytyminen yksisilmäisesti ydinvoiman puolelle tai sitä vastaan, mihin keskustelu viime vuosina tuntuu valitettavasti jämähtäneen.

Parista asiasta olisin toivonut äänestyksessä voittaneen toisenlaisen muotoilun, ja parissa muussa parempaakaan ei noussut tarjolle. Hämmentävää kyllä, ohjelmassa ei kuitenkaan toisenkaan laajennuksen jälkeen ole yhtään varsinaista asiaa, joita henkilökohtaisesti en voisi hyväksyä, vaikka olen koko ajan ollut varautunut siihen, että sellaisiakin ison lössin kompromisseissa saattaa vielä esiintyä. Tämä tietysti tekee piraateista minulle aivan poikkeuksellisen puolueen mihin tahansa muuhun verrattuna. Se edustaa arvojani kokonaisvaltaisesti, ei vain yhden tai kahden asian suhteen.

Kiusa ja kohtuus

kotiloiset

Rikollisia maahanmuuttajia tuhoamassa kotimaista kasvillisuutta.

EU kielsi vuoden alusta lemmikkeinä pidettyjen omenakotiloiden tuonnin, myynnin ja levittämisen. Välimerellä kielto onkin varsin perusteltu, sillä luontoon päästessään laji kykenee lisääntymään tehokkaasti, saattaa syrjäyttää alkuperäislajeja ja muodostua riesaksi kasvintuhoojana. Suomen ilmastossa kielto on sen sijaan suoranaisen absurdi ottaen huomioon, että Etelä-Amerikasta kotoisin oleva kotilo menehtyy kylmyyteen jo kymmenen plusasteen lämpötiloissa. Kiellon myötä kotimaisten akvaarioharrastajien parissa onkin virinnyt suoranainen omenakotiloinnostus, ehkä protestina vääryydeksi koettua määräystä vastaan, ehkä siinä pelossa ettei noita eläväiksi ja kilteiksi kutsuttuja veijareita pian enää saa mistään. Vaikka kaupustelu on kiellettyä, ompunkipeät saavat edelleen ilmoittaa julkisilla foorumeilla ostavansa niitä tai ottavansa vastaan lahjoituksia. Liian isoksi paisuneen pesueen omistajat puolestaan voivat kiertää kieltoa tarjoamalla tarkemmin määrittelemättömän kotilolajin edustajia, joista sitten yksityisviesteillä voidaan lähetellä kuvia.

Omenakotilot ovat kenties melko vähämerkityksinen esimerkki, mutta juuri siksi sopiva valaisemaan turhien määräysten haitallisuutta ja toimimista tarkoitustaan vastaan. Lisäksi, sitä mukaa kun tavallisista, ketään tai mitään vahingoittamattomista kaduntallaajista tekemällä tehdään rikollisia, murenee myös ihmisten yleinen lainkunnioitus. Suomalaisten on perinteisesti väitetty luottavan viranomaisiin kyseenalaistamatta, joten jossain määrin sääntöjen suhteellisuuden ymmärtäminen saattaa tietysti olla hyödyksikin. Samalla nousevat kuitenkin myös epäluulot rokotuksia ja liikennesääntöjä kohtaan, eikä poliisin luo tee mieli mennä asioimaan vaikka olisi aihettakin. Eiväthän ne sitä tonnin maastopyörän katoamista edes tutkisi, kun resurssit kuluvat chili-ilmiantojen perässä juostessa ja pikkutyttöjen läppäreitä takavarikoidessa.

En tiedä seuraavan sanonnan paikkansapitävyydestä, mutta liitän sen tähän, koska se kuvastaa hyvin kahta erilaista asennoitumista: ”Jos tien yli huomataan muoodostuneen luonnollisen kulkuväylän, muualla paikalle rakennetaan silta, Suomessa aita.”

Tässä eräitä muitakin mielenkiintoisia esimerkkejä kohtuuttomista tai ylenpalttisen pikkutarkoista säännöistä:

  • Sana direktiivi tuo monelle ensimmäisenä mieleen kuuluisan kurkun käyryyttä määrittävän idiotismin. Vaikka se on jo onneksi poistunut keskuudestamme, EU sanelee kasvisten ulkoisia piirteitä edelleen tavoilla, jotka ovat omiaan suuntaamaan jalostustyötä aivan vääriin suuntiin ja haittaavan erityisesti pohjoisen pienempien mutta usein sitäkin maukkaampien lajikkeiden saatavuutta.
  • Asemakaavoissa saattaa olla määräyksiä talon väristä tai katon oikeasta kaltevuudesta, joka johtaa niiden kammottavien neuvostohenkisten asuinalueiden syntyyn. Myös puuvajan rakentaminen omalle takapihalle vaatii täysmääräisiä rakennuslupia. Kerrosten määrä on usein rajattu asuntojen hintaa ylhäällä pitävälle tasolle alueen ”profiilin” suojelemiseksi, mutta historiallisesti arvokkaiden rakennusten suojelua voidaan kyllä kiertää.
  • Sähkötupakoita saa sentään jo myydä, mutta nikotiininesteet täytyy tilata ulkomailta, koska tämä tupakoinnin lopettajille erinomaiseksi osoittautunut tuote kuulemma kannustaa polttamaan tupakkaa.
  • Lehmä katsotaan tuotantoeläimeksi, joten kyytön pitäminen lemmikkinä edellyttää lähes vastaavaa lomakerumbaa kuin ”tuotantoyksikönkin”.
  • Suomenkielistä koulua käyvät, äidinkieleltään ruotsinkieliset lapset joutuvat istumaan samoilla ruotsintunneilla kuin suomenkielisetkin. Sama koskee tietysti ruotsinkielistä koulua käyviä suomenkielisiä. Käytännössä täytyy lisäksi muistaa, että kaksikielisyys ei näy papereista.
  • Kauppojen aukioloaikoja säädellään pikkutarkasti yhden uskonnon juhlapyhien ja planeettojen asennon mukaan. Moisten jäljiltä huoltoasemien yhteydessä olevien epäkauppojen laarit ammottavatkin tyhjyyttään.
  • Jos teen työhakemuksen toimittajana, syyllistyn tekijänoikeusrikkomukseen. Näin siksi, että hakemukseen täytyy yleensä liittää työnäytteitä julkaistuista jutuista, joihin minulla ei tietenkään tekijänä ole tekijänoikeuksia.
  • Kaksi aikuista ihmistä saa harrastaa keskenään miten rajuja BDSM-leikkejä tahtovat, mutta pornovideo muuttuu välittömästi laittomaksi väkivaltapornoksi, jos nänniin laitetaan pyykkipoika. Extreme Duudsonit sen sijaan saavat videoida toistensa satuttamista aivan rauhassa, koska he eivät nauti kivusta, ainakaan seksuaalisessa mielessä.
  • Jos opiskelija siirtyy sairaslomalle, hän ei saa korvausta vielä 55 päivään, koska hänen pitäisi saada opintotukea. Opintotuen saaminen kuitenkin on sidoksissa opintojen etenemiseen, joka yleensä on sairauden vuoksi ollut jo pidemmän aikaa huonoa.
  • Viinitilat saavat myydä tuotteitaan pullossa suoraan kuluttajille, mutta pienpanimot eivät saa myydä huomattavasti miedompia oluitaan. Ilmeisesti koska kahdeksan euron olut kelpaa ainoastaan kännäämiseen, kun taas viini edustaa sivistynyttä eurooppalaista juomakulttuuria.
  • Lupia luonnonvaroja säästäviin maalämpöpumppuihin ei voi evätä ilman syytä, joten Tampereen kaupunki on nerokkaasti päättänyt jättää kaikki hakemukset käsittelemättä.
  • Pienille kulttuurintuottajille ja aloittaville yrityksille mainio joukkorahoitus on Suomessa estetty, koska rahojen epäillään valuvan (muslimi)terroristeille.
  • Kela katsoo yhteisellä vuorasopimuksella asunnon vuokranneen kommuunin muodostavan ruokakunnan, mutta tismalleen sama asumisjärjestely alivuokralaissopimuksella käy. Jos epäilee koskaan saattavansa joutua itkemään sossun luukulle, kannattaa kuitenkin lisäksi varmistaa, ettei paperilla päävuokralaisena olevan tuloiksi katsota kommuunin muiden jäsenten osuutta vuokrasta. Oikein innostuessaan Kela saattaa myös pitkänkin asumisajan jälkeen päättää arvalla, ketkä kommuunin jäsenet ovatkin yhtäkkiä pariskunta ja siten jostain kumman syystä elatusvelvollisia toisiaan kohtaan.

Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, onko koulujen huppukiellon tapaisissa säännöissä mitään järkeä tai ovatko ne ainakaan perusteltavia syitä käydä käsiksi oppilaaseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että meitä aikuisia komennellaan edelleen aivan samaan malliin. Asiat kannattaa myös aina asettaa suhteisiinsa. Esimerkiksi turvavyön käyttöpakko on ehkä holhousta, mutta sen on oikeasti todistettu pelastavan ihmishenkiä. Sen sijaan pyöräilykypärän käyttöpakko vaikuttaisi vaikutuksiltaan huomattavan paljon epämääräisemmältä, mutta eipä sen laiminlyömisestä toisaalta millään tavalla myöskään rankaista.

Suomen lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöjä on perinteisesti hallinnut kansainvälisesti hieno ajatus kohtuullisuuden ja harkinnan korostamisesta. Esimerkiksi alkoholilaki ei ehdottomasti kiellä antamasta alaikäiselle alkoholia, kuten moni kuvittelee, vaan käskee ottamaan huomioon tämän iän, kypsyysasteen ja muut olosuhteet. Laki kieltää siis pussikaljan välittämisen, mutta mahdollistaa sivistyneen alkoholikasvatuksen esimerkiksi tarjoamalla teinille lasillisen viiniä aterian yhteydessä. Vaikuttaa kuitenkin kuin tätä kohtuullisen lainsäädännön periaatetta oltaisiin tasaisen varmasti oltu hukkaamassa.

Vaikka välillä tuntuisi, että varmuuden vuoksi tehtyjä uusia kieltoja syntyy nopeammin kuin entisiä ehtii kumota, kannattaa muistaa, että tarpeettoman byrokratian vähentäminen hyödyttää koko yhteiskuntaa. Esimerkiksi mietoja rohtoja kuten melatoniinia, pakurikääpää ja kodeiinipitoisia yskänlääkkeitä on taas mahdollista ostaa turvallisesti, käsikauppana ja ilman tullin kanssa urheilua, suoraan tarkoitettuun käyttöönsä.